Tänään lähdettiin heti töistä kotiduttuani kohti metsää Ilon suosikkipoikaystävän Sulon sekä Sulon omistajan kanssa. Koirilla oli lystiä tarpoa metsässä, Sulppa vaan ei kestänyt olleskaan Ilonan perässä kun ei umpihangessa eteenpäin päässyt, mutta tälläiset pikku seikat ei menoa haitanneet. Kuvia yritin kännykällä räpsiä mutta jäi vähän yritykseksi.

Voi että kun oli ihana päästä pitkästä aikaa koiran kanssa lenkkeilee ! Ihan tuskaa olikin olla viikko ilman Illiä, en tajua miten jotkut ihmiset voivat elää ilman koiramaista  ystävää..